Muut lemmikit

 

Moppe (koira)

(virallisemmin Mopar isäntänsä jenkkiautohulluuden seurauksena)

 

Sekarotuinen matalaotsainen päällikkömme pitää huolen siitä, että juuri kukaan ei pääse yllättämään meitä. Moppe on n. 7 -vuotias steriloitu rouva, jolla on takanaan kaksi pentuetta maailmalla. Luonteeltaan koiruutemme on rauhallinen, ystävällinen ja kiltti. Moppe totuttaa kissanpennutkin koiraseuraan. Veeti-kissamme on kasvanut pennusta pitäen Mopen seurassa, ennen kuin Rölli tuli toiseksi kissaksi ja Deli Röllin jälkeen. Veetillä ja Mopella onkin ihan oma sielujen sympatia. Moppe nimittäin antaa Veetin jopa osallistua herkkupalojen syöntiin! Veeti saa myös melko rauhassa roikkua koiran korvissa tai käydä vaikka nukkumaan kylkeen kiinni. On huvittava seurata, kun nämä kaksi kaverusta kävelevät vierekkäin. Kissa marssii samalla lailla kuin koirakin, tassuista kuuluu vain *tömps tömps*. Ei ollenkaan kissamaisen äänetöntä menoa.

Mopen ykköshuvi on autoilu. On niin hienoa, kun pääsee auton kyytiin! Intoa ei vienyt edes nuorempana koettu kolari, jossa onneksi ei käynyt mitään koiralle eikä isännälle.

 

Sissi (gerbiili)

Vilma (vas.) ja Sissi

Sissi ja äitinsä Vilma tulivat meille kesällä 2003. Vilma nukkui pois syksyllä 2004 ja Sissi jäi touhottamaan yksin terraarioon. Koska se on pärjännyt hienosti yksinään, en ole varta vasten hankkinut sille kaveria. Sen sijaan Sissille on tarjolla jatkuvasti jotain pureskeltavaa kuten talous- ja vessapaperirullia, heinää, puukuutioita (joiden sisällä on herkkupala, saa lemmikkitarvikekaupoista) yms. Sissi on kova tyttö muuttamaan terraarion järjestystä. Purukasat vaihtavat paikkaa joka päivä. Gerbiili on myös kiinnostunut yllättäen kissoista ja neniä vaihdetaan ahkerasti, mutta turvallisesti reikäpeltisen kattolevyn läpi. Sissi onkin edellisen omistajan mukaan tottunut kissojen olemassa oloon pienestä pitäen. Sputnikin kanssa Sissi ei ole päässyt haisteluetäisyydelle, eikä tule pääsemäänkään.

 

Sputnik (fretti)

1998 - 13.9.2005

Spude on eksoottinen haisulimme, joka saa vieraiden varpaat nousemaan valon nopeudella sohvan reunan yläpuolelle.Albiino frettityttömme toivoo vain saavansa rusinan tai pari. Tai kolme. No itse asiassa anna vielä yksi, tai puren pottuvarpaasta!

Sputnik tuli meille 2002 kesällä ja oli silloin jo päälle nelivuotias. Hyvin pötkö sopeutui meille ja on olemuksellaan ihastuttanut ja kauhistuttanut lukuisaa joukkoa eläimiä ja ihmisiä. Spude on tuttu näky lemmikkitapahtumista, joissa Frettien Ystävät ry on esitellyt frettejä ja vilahtipa Sputnik myös eräässä Lemmikki-lehden numerossa. Silloin kävimme ihan lehden omassa studiossa kuvattavana erään toisen pötkön kanssa.

Sputnikissa hätkäyttää paitsi punaiset silmät, myös sen töpöhäntä. Ei ole tietoa missä tyttö on häntänsä menettänyt, mutta ilmeisesti kyse on aivan pentuajan tapahtumasta. Saattaa myös olla, että Sputnik on syntynyt töpöhäntänä. Siltä puuttuu nimittäin myös yksi varvas! Pääkopassa kaikki tuntuu olevan tallella. Sputnik on frettimäisen sinnikäs ja itsepäinen. Välillä oikea tuittupää, joka ei halua, että hänen yksityisalueelleen tunkeudutaan. Kuitenkin Sputnik viihtyy välillä emännän olkapäällä tai on kiertyneenä niskan ympäri. Vähän kuin ekologinen turkis ;)

Sputnik tekee kaiken muiden frettien tapaan 110 %:lla tehokkuudella. Kun ollaan hereillä, painetaan menemään koko ajan, kunnes tulee nälkä, jolloin syödään niin, että hyvä kun ei tukehduta. Kakkaläjä jätetään sopivaan nurkkaan tai keskelle eteisen lattiaa, jos sopivaa hiekkalaatikkoa ei satu hollille. Kissojen laatikko ei Sputtarin mielestä kerta kaikkiaan käy! Ja kun on touhuttu riittämiin, mennään nukkumaan sikeästi villasukan sisään tai riippumattoon. Sikeässä unessa olevaa frettiä ei tahdo saada hereille millään. Välillä ihan säikähdän, kun Sputnik on syliin otettaessa niin umpiunessa, että on aivan veltto.

Kissat eivät kiinnosta Sputnikia, mutta jos joku karvatassu tarpeeksi kauan täpättelee käpälällään, Sputtarinkin pitkä pinna kärvähtää. Silloin saa kissa juosta pikapikaa karkuun. Kun Sputnik hermostuu se vetää itsensä ihan mutkalle ja alkaa hyppiä neljällä tassulla pitäen samalla hurjaa mutkutusääntä. Sitten se spurttaa kissan perään. Ajojahti päättyy äkkiä, kun kissat loikkivat korkeammalle turvaan tai minä nappaan mutkuttajan parempaan talteen. Pentuikäiset kissat eivät saa edes olla tekemisissä fretin kanssa, koska fretti on peto ja pienikokoinen eläin voi olla sille haaste ikävässä mielessä. Yleensä kissatkin kiertävät fretin kaukaa, mutta nuorille kissoille fretti tuntuu olevan jotakin hauskaa, mitä on ihan pakko härnätä vähäsen. Fretit ja kissat voivat hyvin oppia elämään samassa taloudessa. Opettamiseen pätee se sama vanha virsi: Nuoret eläimet tottuvat toisiinsa parhaiten. Missään nimessä ainakaan meillä eivät fretti ja muut eläimet sooloile keskenään yksin, vaan aina valvonnassa. Kun me emme ole paikalla, Sputnik kuorsaa isossa häkissään.

 

Lopuksi voit lukea kasaamani lyhyen esittelyn fretistä:

 

Fretti (Mustela putorious furo)

Mikä fretti?

Fretti on petoeläin, joka kuuluu näätäeläimiin. Sen sukulaisia ovat mm. näätä, minkki, ahma ja lumikko. Lähin sukulainen on hilleri ja frettiä kutsutaankin joskus kesyhilleriksi hieman harhaanjohtavasti, koska se ei ole mikään kesytetty hilleri, vaan oma lajinsa. Fretti kuitenkin pystyy tuottamaan lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä hillerin kanssa.

Fretin esi-isiä ei ole pystytty kunnolla selvittämään. Oletetaan, että fretin sukujuuret juontuvat ainakin eurooppalaisesta arohilleristä. Tällä hetkellä sukusuhteet ovat vielä hämärän peitossa ja sinne ne saattavat jäädäkin.

Fretin latinan kielinen nimi on Mustela putorious furo. Latinan kielessä Mustela tarkoittaa "lumikkoa" tai "hiiren tappajaa", putorious (juonnettu latinan sanasta putoris) "löyhkää" ja furo (l. furis) varasta. Fretti on siis "haiseva, hiiriä tappava varas". Fretin omistajat varmaan tunnistavat lemmikkinsä tästä kuvauksesta!

Fretin historia

Frettejä tai fretin kaltaisia otuksia on putkahdellut esiin eri lähteissä kautta kirjoitetun historian. Niinpä on vaikea edes arvailla, kuka fretin on kesyttänyt ihmisen apuriksi ja lemmikiksi. Ihmisen ja fretin yhteisen historian kuitenkin oletetaan alkaneen ainakin pari tuhatta vuotta sitten Välimeren rannoilla.

Fretti on pieni notkea peto, joka mahtuu kulkemaan käsittämättömän pienistä koloista. Tämä oli tärkeä edellytys fretin kesyttämiselle. Pieni peto piti kaniini- ja jyrsijälaumat kurissa. Frettejä pidettiin mukana laivoilla tai vietiin saariyhdyskuntiin taltuttamaan talttahampaiset vahingontekijät. Mm. Keisari Augustus sai vuoden 60 tietämillä pyynnön lähettää frettejä Baleaareille rajoittamaan kaniiniyhteisöä.

Sittemmin fretit ovat levinneet ympäri maailman. Frettejä on pitänyt mm. Saksan hallitsija Frederick II (1194-1250) ja Mongolian valtias Tsingis-kaani (1167-1227). Yli 300 vuotta sitten fretti nousi maihin Pohjois-Amerikassa, tosin suosittujen lemmikkien joukkoon se on yltänyt vasta viimeisten 30 vuoden aikana.

Vaikka fretti on nykyään ennen kaikkea lemmikki, se on säilyttänyt myös alkuperäisiä tehtäviään ihmisen kumppanina. Englannissa harrastetaan vieläkin kaniinin metsästystä fretin kanssa.

Fretti lemmikkinä

Fretti on lemmikkinä jotain kissan ja koiran väliltä. Se on itsepäinen ja sinnikäs, jopa ovela kuin kissa, mutta seurallinen ja ihmisrakas kuin koira. Kaiken se tekee täydellä teholla, oli kyse sitten syömisestä, nukkumisesta tai leikkimisestä. Sen kanssa voi touhuta ja leikkiä ja sen päähänpistoja on perin rattoisa seurata vierestä (niin kauan kuin se on sallitun rajoissa :denti: ) Fretti ääntelee innostuessaan putputtamalla. Samalla se saattaa hyppiä neljällä jalalla tasajalkaa häntä pörhöllään. Tosin tällä käytöksellä se saattaa ilmaista myös kiukkuisuutensa tai närkästyksensä.
Uteliaisuus on fretillä loputon. Kassit täytyy tutkia ja kenkiin ryömitään sisään tarkastamaan tuoksut. Fretti tunkeutuu kaikenlaisiin koloihin ja mahtuu käsittämättömän pienistä rakosista. Frettejä on kadonnut vessanpönttöjen uumeniin. Jokunen fretin omistaja on joutunut naulaamaan vanerilevyä sohvan pohjaan tai keksimään nerokkaita virityksiä runkopatjaan ilmestyneisiin fretinkoloihin. Sisukasta lemmikkiä vastaan eivät ihan heppoiset systeemit auta.

Fretti myös kiipeää ketterästi ylöspäin, mutta sen alastulo on kaikkea muuta. Freteillä näkee usein katkenneita kulmahampaita epäonnistuneen alastulon seurauksena. Tämän kaiken ohessa kyytiä saavat kukkamullat, hifi-järjestelmät ja lattialle unohtuneet hikiset sukat. Asunto on siis syytä käydä läpi jo ennen fretin tuloa ja eliminoida sieltä mahdolliset vaaran aiheuttajat. Lisäksi kannattaa hankkia ylimääräiset silmät selkäpuolelle ja muutama ylimääräinen käsikin, jos frettejä on useampi.

Niin kuin latinankielinen nimi kertoi, fretissä on kleptomaanin vikaa ja omistajan kannattaa tutkia kirjahyllyn takaa ja sohvien alta, jos jotain on hukuksissa (toim.huom. Sputnik yrittää joskus pihistää jopa sormukset sormista…). Samalla voi siivoilla fretin pahan päivän varalle järjestämiä ruokajemmoja.

Onneksi tämän kaiken aktiivisuuden vastapainoksi fretti nukkuu 16-20 tuntia vuorokaudessa, mieluiten omassa riippumatossa.

Tuoksu on näätäeläimelle tyypillinen myskinen. Uros tuoksuu voimakkaammin kuin naaras, mutta kastrointi vähentää hajua jopa huomattavasti.

Ulkomuoto ja värit

Fretin vartalo on tyypillisen näätämäinen: pitkä pötkö, joka kulkee selkä köyryssä. Vartalon jatkeena on pitkähkö tuuhea häntä. Värejä löytyy erilaisia. AFA:n sivuilta löytyy värikartta http://www.ferret.org/events/colorchart.htm

 

Perushoito

Pentufretin ottaminen alkaa todennäköisesti siitä, että opetellaan puremisesta eroon. Pienet torahampaat ovat naskalinterävät. Kärsivällisyydellä ja lempeydellä naperosta saa varmasti mukavan kaverin itselleen. Fretin paras kaveri on kuitenkin toinen fretti, joten saman tien pötköjä kannattaa ottaa kaksi.

Naarasfretin kohdalla on huomioitava, että kiima jatkuu alettuaan niin kauan, että naaras joko tulee tiineeksi tai kiima keskeytetään eläinlääkärin toimesta hormonaalisesti. Fretin kiima voi siis sekin olla tappava, jos sitä ei tavalla tai toisella pysäytetä. Pentujen teettäminen noin vain ei ole suositeltavaa, koska se on työläs homma omistajallekin. Frettikantamme on myös sen verran pieni, että riski sisäsiittoisuudelle on olemassa, jos ei tehdä kunnon taustatyötä sukulaisuussuhteiden selvittämiseksi. Suositeltava ratkaisu naarasfretin kiimaan onkin yleensä sterilisaatio. Fretin lisääntymissykli on fotoperiodista eli keväällä valo vaikuttaa kiiman alkamiseen.

Fretille parasta on saada olla vapaana vuorokauden ympäri. Tämä tarkoittaa tietysti, että fretin ympäristön tulee olla turvallinen silloinkin, kun kukaan ei ole paikalla valvomassa. Yksinolohetkiksi hyvä ja turvallinen vaihtoehto on iso häkki, josta löytyy riippumatto tms, ruokaa, juomaa ja hiekkalaatikko. Kun joku on paikalla, fretin pitää päästä touhuamaan vapaaksi. Häkkieläin se ei missään nimessä ole!
Aktiviteetiksi voi järjestää vaikkapa pitkän putken, josta fretti mahtuu kulkemaan läpi ja pahvilaatikoita, joissa on kulkuaukkoja. Fretti on näppärä eläin, joten aktivointilelu makupala sisällään järjestää pötkölle touhua joskus pitkäksikin aikaa. Vinkulelut ovat melkein ehdottomia. Fretti on kuitenkin melkoinen kumifetisisti. Jos se saa jyrsittyä lelusta palasia irti, se helposti myös nielee palat. Seurauksena saattaa olla suolitukos.

Fretti ei ole 100 % hiekkalaatikkovarma. Huteja joutuu siivoilemaan milloin mistäkin nurkasta. Toisilla menee paremmin, toisilla huonommin ja erilaiset niksit auttavat asiaa (laatikon siisteys, laatikkojen määrä jne.). Fretin ruuansulatus on melko nopea, joten sitä voi hyvällä omalla tunnolla kuvailla myös kakkatykiksi.
Tavallisiin hoitotoimenpiteisiin kuuluu kynsienleikkuu. Tämä onnistuu ehkä parhaiten ottamalla fretti selälleen syliin ja hieromalla sen massuun herkullista öljyä tai vaikkapa banaania. Masua lipittävän fretin huomio pysyy pois itse toimenpiteestä. Peseminen kannattaa vain, jos fretti on liannut itsensä vaikkapa kukkamullassa. Liian usein vedellä ja shampoolla lutraaminen vain kuivattaa ihoa.

Fretin kanssa voi ulkoilla. Sille löytyy omia valjaita. hihnojen kiristämisen kanssa kannattaa olla tarkkana: fretti luiskahtaa helposti eroon vähänkin liian löysistä valjaista. Ympäri vuoden ulkoiluun totutetun fretin voi viedä ulos muutaman asteen pakkasellakin. Helteillä fretin on paras olla viileässä ja lähellä on syytä olla raikasta vettä, koska pienelle otukselle kehittyy helposti lämpöhalvaus. Kaikista hauskinta ulkona liikkuminen on vuoden ajasta riippumatta hämärällä, koska fretti on petoeläin ja aktiivisimmillaan silloin kuin saaliseläimensäkin.

Ruokinta

Fretti on lihansyöjä ja käyttää ravinnonlähteenä proteiineja ja rasvaa. Markkinoilla sille on tarjolla eri valmistajien kuivamuonia ja yhtä hyytelöruokaa. Kissanruokaa ei saa antaa pääruokana, vaikka joissain lähteissä näin väitetään. Lisukkeena hyvänlaatuinen kissanruoka toki käy. Kuivamuonaa ja vettä tulee olla tarjolla koko ajan.

Lisäksi fretille voi tarjoilla maustamatonta lihaa tai kanaa vaikkapa keitettynä. Kananmunan keltuainen on hyvä ravintolisä silloin tällöin annettuna. Raaka kananmunan valkuainen taas on vaaraksi biotiinia sitovan komponentin takia. Kuivaan ihoon ja turkkiin auttavat rasvahapot, joita on esim. rypsiöljyssä tai apteekeista tai eläinkaupoista saatavissa rasvahappovalmisteissa. Kuivaruuassa itsessään niitä ei välttämättä ole tarpeeksi.

Herkkupalana fretille voi antaa silloin tällöin vaikkapa rusinoita, jotka ovat fretin ykkösnamipala! Muita herkkuja ovat esim. banaani, omena tai tuore kurkku. Hedelmiä tai vihanneksia ei saa antaa kuin aivan pieniä paloja silloin tällöin, muutoin niistä voi olla haittaa ruuansulatukselle.

Sairaudet

Yleisin kuolinsyy on suolitukos. Parafiiniöljy on ehdoton aine lääkekaapissa. Fretti nappaa mielellään lattialle pudonneen pyyhekumin palasen ja syö sen suihinsa. Samoin saattaa maistua häkkiin pehmikkeeksi laitetun froteepyyhkeen kulma. Suolisto on muutenkin herkkä reagoimaan kaikelle ja erilaiset bakteeri- tai virusperäiset suolistotulehdukset eivät nekään ole mitään outoja. Stressin seurauksena fretille voi kehittyä mahahaavakin.

Sisäloisten kanssa on ongelmia harvemmin, mutta ulkoloisista korvapunkit ovat yleinen ja sitkeäkin vaiva. Ihmisen flunssa voi tarttua frettiin ja sairaan kannattaa välttää fretin käsittelyä.

Koiran penikkatauti on fretille 100 %:sesti tappava. Rokotusten onkin syytä olla kunnossa. Suomessa ainut penikkatautirokote fretille on Distemink. Koirien rokotteet saattavat olla fretille vaarallisia ja siksi niitä on syytä välttää. Myös raivotautia vastaan on mahdollista rokottaa, jos se katsotaan tarpeelliseksi. Tällöin rokote on nimeltään Rabisin.

Syöpäsairauksista yleisimpiä ovat ihokasvaimet (yleensä hyvänlaatuisia), lisämunuaisen kasvaimet, insulinooma ja lymfoomat.